9/29/2015

Tahtojen taistelua



Ulkona on aamuisin jo aika koleaa, mielestäni ulkovaatekelit jo. Ekaluokkalainen on asiasta täysin eri mieltä, ulkohousut ja pipo eihän niitä kukaan muukaan vielä käytä. ''Kaikki nauraa mulle, jos laitan''.  No, tästä asiasta taistelin tänä aamuna enkä antanut asiassa periksi, lähtihän tokaluokkalainenkin samoissa varusteissa tuntia aiemmin. Yritin kertoa, että housuthan voi aina päivällä jättää pukematta, jos on kovin lämmintä. Jonkin aikaa lattialla huudettuaan ja kiukuteltuaan tyttö puki housut ja pisti pipon päähän ja lähti parkuen kouluun. :O

Joskus sitä vaan äidin pinnaa koetellaan. Varsinkin huonojen yöunien jälkeen tekee tiukkaa pysyä rauhallisena tällaisissa tilanteissa. Meillä ekaluokkalainen osaa muutenkin olla välillä erittäin rasittava, kitisevä ja natiseva vaikka muuten hurmaava tyttö onkin. Jonkinlainen tahtoikä meneillään, kohta seitsemänvuotiaalla. :)

Onneksi tokaluokkalaisen kanssa on tällä hetkellä aika rauhaisaa eloa, aika vähän joudutaan ottamaan yhteen mistään. Sitä seuraavaa kuohua odotellessa siis. ;)



Ja sitten tämä pienin pallero..hyvät yöunet ovat näköjään toistaiseksi historiaa. Pienin heräilee todella usein ja itkee kovaan ääneen. Muutenkin hän on päivisin kitisevämpi eikä viihdy enää lattiallakaan kuin hetken. Epäilen hampaiden tuloa, mutta vielä ei suussa tunnu mitään. Isosiskoilla ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet 5-6 kk iässä ja luin keskimmäisen vauvakirjasta, että silloinkin heräiltiin öisin jatkuvasti parin viikon ajan.

Vauva meni äsken nukkumaan ja vähän väsyneenä tässä mietin, menisinkö suihkuun, joisinko vielä kupin teetä blogeja lukien vai ottaisinko pienet unet..


Olen saanut muutaman kotikuvankin nappailtua täällä sekamelskan keskellä, niitä tulossa pian! :)


Kivaa tiistaipäivää, täällä paistaa onneksi aurinko!


9/21/2015

M a a n a n t a i t a


 Kivaa alkanutta viikkoa!
Olen purkanut laukkuja mummulareissun jäljiltä. Sepä on tympeää hommaa, mutta voittaa sentään pakkaamisen. Olen tyytyväinen, että olen saanut kaikki kaapit siivottua ylimääräisestä tavarasta, olen yllättänyt itseni luopumalla monesta tavarasta, muun muassa entisestä lempimukistani! Välillä sitä kaipaa muutosta ja uutta ei voi ostaa, ennen kuin vanhoja pistetään pois. 

Piipahdin ystävän kanssa viikonloppuna peräkonttikirppiksellä. Jotakin pientä kivaa löysin, mutta aika vähän suhteessa siihen, miten paljon myyjiä oli paikalla. Kiersimme kirpputoria kaksi tuntia, ja osa pöydistä jäi vielä tutkimatta valtavan väenpaljouden takia.



Pampula on jo pian kuusi kuukautta. Kiinteiden maistelu ja iltapuuro (niin luulen) ovat aiheuttaneet yöheräilyjä ja unet ovat aika katkonaisia. Muuten vauveli on hyväntuulinen, hymyilevä ja lattialla viihtyvää sorttia. Uteliaisuus vain kasvaa ja pieni tarraa kaikkeen mihin kädet yltävät. Nytkin hän kieriskelee lattialla, pois peiton päältä kohti uusia seikkailuja ;)

Kauniita syyspäiviä kaipaisin vielä lisää, hieman aurinkoa ennen pimeää loppusyksyä. Muutamat kesäkukat vielä sinnittelevät ensimmäisiin pakkasiin asti, joitakin syyskukkiakin ajattelin hankkia kuolleiden tilalle. 


Houkuttelin tokaluokkalaisen virkkaamaan kun ''ei ollut mitään tekemistä''. Hän olisi taitava, mutta ei taida virkkuut kiinnostaa kuin hetken vaan. Ompelukoneella ompelu kiinnostaisi kyllä, mutta sitä varten pitäisi löytää hiukan enemmän yhteistä aikaa. Ja niinpä vain kaverit näyttäisivät vievän voiton kaikesta muusta puuhasta.  Saman tien läksyjen ja välipalan jälkeen ollaan jo soittelemassa naapureita leikkimään.

9/17/2015

Blogitarina

Sain kauniista Pömpeli -blogista haasteen kertoa oman blogini tarina.
Kiitos paljon haasteesta, tämä sattuikin aika osuvasti, kun päätin aloitella blogia uudelleen. Vanha Kirsikkapuu -blogi on edelleen avoinna. Ensin mietin sen sulkemista, mutta toistaiseksi sitä voi vielä käydä lukemassa täällä.  Tarkoituksenani oli aloittaa uusi blogi ihan uudella nimellä, mutta blogimaailma on viime vuosien aikana kasvanut niin mahdottoman paljon, että kaikki kivat nimet tuntuivat olevan varattuja. Päätin siis jatkaa tutulla ja turvallisella, koska parempaakaan en tähän hätään keksinyt. Ehkä nimi tulevaisuudessa vaihtuu vielä, ideoita otetaan vastaan. ;)


Aloitin bloggaamisen vuoden 2009 joulukuussa, siitä on kohta kuusi vuotta. Olin kotona hoitovapaalla, kun tyttäreni olivat pieniä ja olin innostunut valokuvaamisesta. Tutustuin blogimaailmaan ystäväni, Valkeaa unelmaa -blogin pitäjän kautta ja hänen innostamanaan uskaltauduin perustamaan oman blogin.

Blogini jutut liittyivät tuolloin sisustamiseen, touhuiluun lasten kanssa ja käsitöiden tekemiseen.
Blogin pitäminen on ollut harrastus, joka pysynyt matkassa mukana, vaikka välillä olen ollut siitä aikeissa luopua. Töihin paluu kotiäitivuosien jälkeen oli tiukka paikka, silloin tuntui ettei blogille ole enää aikaa. Harvasta postaustahdista huolimatta päätin jatkaa ja kirjoittaa silloin, kun siltä tuntui.


 
Kivat kommentit ja blogiystävät usean vuoden ajalta ovat saaneet minut jatkamaan blogin kirjoittamista, vaikka välillä  on tehnyt mieli heittää pyyhe kehään. Olen saanut joitakin kertoja ehdotuksia blogiportaaliin liittymisestä, mutta olen kieltäytynyt. Silloin on tuntunut, että en ehdi blogata tarpeeksi ollakseni mukana portaalissa. Ehkä olisi pitänyt mennä rohkeasti mukaan, en tiedä. 

Avattuani instagram -tilin, pohdin taas, kannattaako bloggaamista ylipäätään enää jatkaa. Instagramia on helpompi päivittää ja siellä on vaivattomampaa kommentoida. Toisaalta tänne on mukavampi kirjoitella pidemmin, kun siltä tuntuu ja osa teistä lukijoista taitaa seurata mieluummin blogikirjoituksia kuin instaa.


Lapset ovat blogin alkuajoista kasvaneet, koti on kokenut muutoksia ja kamera vaihtunut hiukan parempaan, mutta pääpiirteissään sisältö on samantyyppistä kuin ennenkin.  Ilman blogia ei olisi tullut kuvattua niin paljon ja vanhaa blogia on mukava lukea näin jälkeenpäin. Se on ikäänkuin päiväkirja täynnä mukavia muistoja.

Kiitos teille lukijoille, jotka olette jaksaneet pysytellä mukana muutosten tuulten puhaltaessa. Tervetuloa mukaan myös uudet lukijat. :)  Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Haastan seuraavat blogit mukaan kertomaan oman blogitarinansa:

SOL-13
Virkattu lintu
Valkeaa unelmaa
Niinan unelmia


(1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen). 2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. 3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. 5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.)


(Kuvat ovat elokuulta, kun kävimme risteilemässä Itämerellä perheen kanssa.)

9/02/2015

Syksyisiä juttuja

Syksy tuntuu ja näkyy. Hassua, miten muutos tapahtui saman tien kun elokuu vaihtui syyskuuhun. Puin tänään takin ensimmäistä kertaa päälle sitten kesäkuun. Jalat tuntuvat kaipaavan villasukkia ja vauva nukkuu taas hyvin ulkona. Lampaantaljat oli kiva kaivaa taas kaapista. Nyt varmaan uskaltaa pakata jo kesävaatteet laatikkoon.

Kävelytien varrella olevat lumimarjapensaat notkuvat valkoisia marjoja, en voinut vastustaa kiusausta ja nappasin pari oksaa mukaan.