5/20/2017

Aika on


Blogi on pysytellyt pitkään hiljaisena ja se on nyt tullut tiensä päähän. On aika lopettaa. Kiitokset teille kaikille ihanille, jotka olette käyneet vuosien mittaan Kirsikkapuussa kyläilemässä ja kommentoimassa. <3 Meidän kuulumisia voit edelleen käydä lukemassa instassa ja löydät minut sieltä nimellä kirsikkapuun

(kuvat viime kesältä)

Aurinkoa kesääsi! <3 <3 <3


2/16/2017

Lastenhuoneessa


Muutama kuva yläkerran lastenhuoneista. Toisessa huoneessa asustaa kahdeksanvuotias tokaluokkalainen ja toisessa kymmenvuotias kolmasluokkalainen. Huoneiden välissä on aulatila, joka on kaikkien yhteistä leikki-/työtilaa.

Pikku tirriäisellä ei ole vielä omaa huonetta, mutta jossain vaiheessa hänkin ehkä muuttaa yläkertaan leluineen. Sitten täytyykin miettiä huonejako uudelleen, keskimmäinen on jo imoittanut halukkuutensa muuttaa aulatilaan tavaroineen. Vielä asialla ei ole lainkaan kiirettä ja isosiskot saavat olla toistaiseksi rauhassa yläkerrassa, kun portaisin vievä portti pysyy kiinni. Välillä käyn puuhastelemassa yläkerrassa pikkuisen kanssa, mutta siitä seuraa aina enemmän tai vähemmän sotkua, joka harmittaa isompia.

Huoneet ovat pysyneet aika samanlaisina jo pitkään, välillä vain huonekalut vaihtavat paikkaa.


Jääkarhu on seurannut keskimmäisen mukana hänen ensimmäisestä joulustaan lähtien.
 


Esikoinen teki koulun tilkkutyöpajassa siskolleen joululahjaksi söpön elefantin. 
 
Kokeilin jonkin aikaa sitten ensimmäistä kertaa kalkkimaaleilla maalamista ja ihastuin heti. Hiominen on tylsin vaihe ennen maalaamista, ja näillä maaleilla sitä ei tarvitse tehdä, iso peukku sille! Maalasin Jeanne d' Arc Living -maaleilla, mutta muitakin saman tyyppisiä maaleja on markkinoilla.

Vanhat nukenrattaat ja tyttöjen korkea tuoli saivat uuden maalipinnan. Vielä olisi paljon muutakin maalattavaa, mutta ne saavat toistaiseksi odotella vuoroaan.



Ihanaa viikonloppua! <3


2/13/2017

Kevään merkkejä


Heipat taas pitkästä aikaa! Talvi on hujahtanut huomaamatta ja helmikuu on jo puolessa välissä. Ihana aurinko paistelee jo siihen malliin, että en malttanut olla leikkaamatta pelargonin oksia maljakkoon juurtumaan. Ihme kyllä, kaikki kuusi kasvia ovat selviytyneet talven yli yläkerrassa, lastenhuoneen ikkunan alla. Vähän surkean näköisiähän ne ovat, mutta hengissä. Varastoonkin nostin loppukesästä yhden pelargoniruukun ja kerran muistin käydä sitä kastelemassa talven aikana. Kun viime viikonloppuna kurkkasin varastoon, siellä olikin jo uusia, pieneen ikkunaan päin kurkottelevia lehdenalkuja tuloillaan. Varma kevään merkki. :)

Täällä touhutaaperon kanssa päivät eivät käy pitkäksi, tekemistä ja vahtimista riittää. Pikkuneiti kuljettelee jakkaroita ja tuoleja ja ylettyy joka paikkaan. Hän haluaa olla tietenkin kaikessa mukana. Yläkerrassa isosiskojen huoneet ovat mitä kiinnostavimpia paikkoja, kun laatikoista löytyy kivoja pikkutavaroita ja karkkikätköjä. ;D Äidin selän takana saattaa tapahtua vaikka mitä, jos ei pidä varaansa.

Pikkuinen on hyvin aurinkoinen ja iloinen persoona, joka osaa pitää puolensa ja näyttää vahvasti tahtonsa mm. kirkumalla. Puhumaan opetteleva pikkuinen on vallan mainio selittäessään päivän tapahtumia ja osallistuessaan kotitöihin. Mitä isosiskot edellä, sitä pienin perässä, niin hyvässä kuin pahassa.

Kaikenlaisia kodin sisustukseen liittyviä pieniä ja isompiakin puuhia on ollut mielessä, mutta ne taitavat jäädä vielä odottamaan parempaa ajankohtaa. POMPdeLUX -kausi käynnistyy pian ja se pitää tämän äidin taas hetken aikaa kiireisenä.

Kivaa viikkoa sinulle! <3